Kuukausi natsimarssin jälkeen – järjestäytyminen fasisminvastaiseen taisteluun etenee

 

Mielenosoitusta ennen levitetty juliste

Osallistuimme Tampereella lauantaina 21. lokakuuta natsijärjestö ”Pohjoismaisen vastarintaliikkeen” järjestämän marssin vastaisiin toimiin. Arvioimme seuraavassa päivän tapahtumien kulkua ja merkitystä sekä etukäteen tekemiemme arvioiden ja asettamiemme tavoitteiden toteutumista. Lopuksi esitämme toimenpiteitä tästä eteenpäin.

Ensimmäisenä suunnitelmanamme oli osallistua ”Koko Tampere vihaa natseja” -mielenosoitukseen kokoamalla sinne työväenluokan järjestäytymis- ja taistelutarvetta korostava blokki. Noin viikkoa ennen natsimarssia kävi ilmeiseksi, että emme tulisi osallistumaan tähän mielenosoitukseen, jonka paikaksi varmistui Keskustori. Sen linjaksi tuli porvarilliseen laillisuuteen ja hyväksyttävyyteen nojautuva liberalismi, johon blokkimme ei sopinut, koska tunnuksemme ja sanomamme oli tähän linjaan liian luokkakantainen ja taistelutahtoinen. Tämän vuoksi päädyimme toimimaan siitä itsenäisesti. Jo sitä ennen PVL:n ja muiden fasistien nettiviha keskittyi voimakkaasti kutsuumme ja sen sanomaan, ja he saivatkin WordPressin sulkemaan blogimme väliaikaisesti. Meistä esitettiin myös erilaisia salaliittoteorioita, ja meitä vastaan koetettiin lietsoa antikommunismia. Nämä vihollisen reaktiot osoittivat valitsemamme suunnan oikeaksi. Mitä enemmän fasistit ja opportunistit vihaavat ja demonisoivat meitä, sitä selkeämpi on eromme heihin ja sitä kauempana olemme vajoamisesta heidän tasolleen. Saimme myös erilaista epäsuoraa ja konkreettista tukea, myös aloitteeseemme kriittisesti suhtautuneilta, mistä tuntemamme kiitollisuuden haluamme osoittaa myös jatkossa. Eri tahot näyttivät toimillaan, kenen joukoissa seisovat. Niin teimme mekin.

“Koko Tampere vihaa natseja” -mielenosoitus Raatihuoneella

Klo 11 alkaneeseen vastamielenosoitukseen Keskustorilla kerääntyi noin 800 ihmistä. Klo 12 Laukontorille saapui lähes 300 natsia ja natsien kannattajaa. Kyttiä oli mobilisoitu noin 200, joista suuri osa oli mellakkavarusteissa ja joihin kuului myös ratsuväkeä sekä lisäksi siviileiksi naamioituneita. Tässä vaiheessa ei ollut vielä mitään tietoa siitä, mihin natsit aikoisivat marssia. Natsienkin oli otettava huomioon, että Tampereen vastarinta todennäköisesti onnistuisi estämään marssin, jos sen kohde olisi ollut ilmoitettu etukäteen. Onkin täysin mahdollista ja jopa oletettavaa, että lopullinen kohde ja marssireitti päätettiin vasta Laukontorilla poliisin kanssa. Joka tapauksessa oli itsestäänselvää, että ilman vastamobilisaatiota natsit olisivat jotain kautta marssineet Raatihuoneelle tai jopa aloittaneet sieltä, mutta tämä toive oli jo ajoissa tehty tyhjäksi. Natseille on Tampereella tilaa, mutta ei aina ja kaikkialla. Natseilta pysyvästi suljettua tilaa on alettava luomaan otollisilta alueilta käsin.

Skandinaavit natsimarssin kärjessä ja hännystelijät “sensuroitu”-kyltteineen

Yksi natsimarssin todennäköinen vaihtoehtoinen kohde oli lahtaripatsas Hämeenpuistossa eli ns. ”vapaudenpatsas”, jonka porvarit pystyttivät ikuistamaan valkoisen vastavallankumouksen voittoa vuoden 1918 luokkasodassa. Patsas, jonka mallina toimi fasisti Elias Simojoki ja jonka kansa tuntee nimillä ”Rummin-Jussi” ja ”lahtaripatsas”, heristää siellä miekkaansa työväentalolle. Tuolle kaikille ääritaantumuksellisille arvokkaalle paikalle olisi natseilla ollut Laukontorilta suorakulmainen reitti leveitä katuja ja suotuisa akustiikka saada puheensa myös puolueettomien ihmisten kuuluviin. Tämän vuoksi kokoonnuimme Hämeenpuistoon lahtaripatsaan eteen. Ensimmäisten tultua paikalle, paikalle ajoi myös ohranan ”Mörkö”-auto, jonka mukana tulleet mustahaarniskaiset poliisit takavarikoivat neljä puista lippukeppiä. Samaan aikaan natsit valmistautuivat marssimaan metallisten lippukeppien kanssa. Tämä oli esimakua siitä, kuinka aktiivisesti poliisi tulisi tuona päivänä asettumaan natsien puolelle. Kuitenkin, tovin päästä joukkoomme oli liittynyt noin parikymmentä henkeä ja avasimme banderollimme, joista tärkeimmässä luki ”kootkaa rivit, tuhotkaa fasistit!” Siirryimme banderollien kanssa Hämeenpuistoa etelään, Hallituskadun kohdalle, odottamaan tietoa natsimarssin suunnasta. Mikäli poliisi olisi lähtenyt marssittamaan natseja suuntaamme, odotimme joitakin satoja tulevan tueksemme Keskustorilta. Kuitenkin nyt voimme sanoa, että siinä tapauksessa Hämeenpuistoon olisi lähtenyt varmasti yhtä monta, kuin mitä lopulta pyrki siltojen yli oikeustalolle vievälle reitille, siis noin 700 henkeä, ja Hämeenpuisto olisi ollut suljettu natseilta. Luottakaamme siis yhä enemmän kansanjoukkoihin!

Poliisi estelemässä vastamielenosoittajien pääsyä Hämeensillan yli

Natsimarssi suuntasi kuitenkin itään, poispäin Keskustorilta ja Hämeenpuistosta, kohti oikeustaloa. Näin siitä huolimatta, että reitti ja määränpää oli natsien ja poliisin kannalta muutamallakin tavalla huono. Ensinnäkin, todella näkyvää osuutta marssireitillä oli vain toistasataa metriä, lähinnä Ilves-hotellilta Koskipuistoon. Toisekseen, vaikka oikeustalolla oli natseille symbolista merkitystä, siellä pidetyt puheet tulisivat kaikumaan tyhjille seinille vastamielenosoittajien ympäröidessä natsit huutavana ja rummuttavana muurina. Se, mitä olisi voinut pitää poliisin kannalta huonona, mutta millä nähtävästi ei ollut tässä tapauksessa merkitystä, oli marssin kulku hälytysajoneuvoille yleensä auki pidetyn Satakunnankadun yli ja paloaseman viereen.

Paukkuja ja soihtuja Satakunnansillalla

Natsimarssin lähdettyä liikkeelle, lähes kaikki vastamielenosoittajat lähtivät määrätietoisesti vastustamaan sitä. Satakunnansillalla ensimmäiset soihdut ja paukkupommit lensivät kohti vastaan tullutta ratsupoliisia, mikä sai jo ensimmäiset natsimarssin osallistujista möläyttämään, etteivät oikeasti usko natsipropagandaan ”juutalaisen salaliiton” hyväksi ”politisoituvasta” poliisista. Päivän aikana kaikille kävi yhtä selväksi kuin mitä on meille aina ollut se, että poliisi ei ole ”politisoitumassa”, vaan että poliisi on aina ollut poliittinen järjestö, jolla on pysyvä luokkaluonteensa ja sitä vastaava tehtävänsä kapitalismissa. Poliisi oikeistolaistuu ja fasistisoituu muuta yhteiskuntaa edeltä. Poliisin ja natsien väliset ristiriidat ovat siis vastavallankumouksellisen leirin sisäisiä, perheriitoja. Poliisi sulki siltoja ja raivasi natseille tietä pitäen aina rintamasuunnan antifasisteja kohti, mutta vastamielenosoittajat pääsivät silti eri reittejä piirittämään oikeustaloa, missä natsit olivat kokoontuneet pitämään puheita kelloportin eteen.

Vastamielenosoittajien pääjoukkoa Oikeustalon etupuolella

Reitti kelloportin takana, Vapriikin puolella oli kuitenkin auki, joten riensimme sinne banderolliemme kanssa pienellä joukolla. Saimme vastaamme ylivoiman mellakkavarusteisia poliiseja, mutta ennen perääntymistämme hieman taaemmas, saimme huudettua natseille sanomamme lähietäisyydeltä. Noin parinkymmenen metrin päässä natsien puhepaikalta jatkoimme huutamistamme, mm. ”kuolema fasismille, vapaus kansalle!”, ”alerta, alerta, antifascista!”, ”ei natseja Tampereelle, ei natseja mihinkään!” Poliisimuodostelman vahvistuessa edessämme ja kyttien kaivaessa esiin kyynelkaasua, saapui kreivin aikaan suurempi joukko tueksemme ja tilanne jämähti paikalleen.

Ensimmäiset toverit Vapriikin puolella

Poliisi raivaa natsien sekalaiselle seurakunnalle paluureittiä saarretulta oikeustalolta

Työnpuisto poliisi- ja fasistilauman poistuessa

Lopulta poliisi raivasi pakujen ja ratsujen kanssa natseille paluureitin oikeustalon etupuolelta Koskipuistoon. Fasisteja vihaavat joukot, joille poliisi ei juuri selkäänsä kääntänyt, pyrkivät seuraamaan natsilaumaa takaa, sivulta ja sen eteen pyrkien. Mekin pyrimme natsien edelle eri reittejä, mutta poliisi teki sen vaikeaksi. Paluumatkallaan fasistien tyhjät kallot kaikuivat paukkupommeista, joita räjähteli heidän jaloissaan ja välittömässä läheisyydessä. Varsinaisen natsimarssin päätyttyä oli erilaisia pattitilanteita ja vauhdikasta menoa. Natsit, erityisesti Ruotsista tullut n. 20 hengen iskujoukko, hyökkäsi yksittäisiä vastamielenosoittajia vastaan, kun taas poliisi jouha-ryhmän johdolla hyökkäsi Hämeensillalle kerääntyneen vastamielenosoittajajoukon päälle kovaa tönien, retuuttaen ja yrittäen muuten vaivihkaa pahoinpidellä heitä. Poliisi yritti myös ryöstää banderollia siinä epäonnistuen. Vastamobilisaatio päättyi poliisin saattaessa natsimarssin osallistujia busseilleen ja pienten fasisminvastaisten ryhmien toivottaessa tervemenoa parkkihalleista poliisisaattueissa poisajaville natseille.

Opimme päivästä paljon. Olimme etukäteen asettaneet fasistit ensisijaiseksi viholliseksemme, mikä oli täysin oikea, vaikkakin puutteellinen arvio. Natsimarssin organisaatio ja siihen kohdistettu vastustus valaisivat entisestään jo tiedossa olevia eroja fasistien keskuudessa. Marssijärjestys oli osaltaan kuvaava. PVL:n iskukykyisimmän osaston muodostivat noin 20 ruotsalaista, jotka toimivat tiukoissa paikoissa kärkenä ja huusivat yleisölle mysteeriksi jääneitä ruotsinkielisiä iskulauseita. Ylipäätään, lähes kaikki natsimarssiin osallistujat olivat miehiä. PVL asettui viiden miehen riveihin, eikä lipunkantajissa ollut ensimmäistäkään naista. Natsi-fasismissa naisen paikka onkin lähinnä kotona, tuottamassa suurpääomalle lisää juoksupoikia, rikkureita, terroristeja ja tykinruokaa. PVL:n perässä kulki kirjavampi joukko ”sensuroitu”-kylttien kanssa, kuvastaen rooliaan ja tulevaisuuttaan natsien perässälaahustajina. Nopeissa tilanteissa tämän lauman järjestyneinkin osa, ”Soldiers Of Odin”, seurasi lähinnä yksilöinä PVL:n johtoa. Harmillisesti natsien hännystelijöissä näkyi myös paljon sellaista väkeä, jota PVL propagandassaan halveksuu. Heille ei fasismissa ole luvassa kummoisiakaan etuoikeuksia kansanmurhilta ja ylijäämäväestön joukkomurhalta säästymisen lisäksi, ja odotettavasti ja toivottavasti heistä löytyvät ensimmäiset luovuttajat. Kuitenkin, niin kauan kuin he toimivat fasistisessa liikkeessä, heitä on kohdeltava fasisteina eli vihollisina. Heidän taistelukykyään on murrettava heidän taistelutahdostaan alkaen.

Näin toimii natsifasismin hierarkia “herrarodun” sisällä: “Odinin sotilaat” PVL:n apupoikina

Poliisin asettaminen taktisesti toissijaiseksi viholliseksi ohjasi meitä oikeansuuntaiseen käytäntöön, mutta oli arviona liian varovainen. Poliisi oli se pääasiallinen voima, joka raivasi tien natsimarssille ja hyökkäsi sitä estämään pyrkiviä vastaan. Poliisi oli siis useissa tilanteissa ensisijainen vihollinen, ja kaiken kaikkiaankin aktiivinen osa natsien marssivahvuutta, joka näin ollen kohosi lähes viiteensataan. Natsit syystäkin kiittelivät poliisia jälkikäteen, samoin kuin poliisi natseja. Poliisit kuitenkin myös epäonnistuivat osittain. Ennen natsimarssia poliisi oli luvannut pitää fasisminvastustajat heittoetäisyyttä kauempana natsimarssista, mutta tämä luvattu suojavyöhyke petti toistuvasti. Hätäpäissään poliisi alkoi sepittää medialle tarinoita ”väkivaltaisesta mellakoinnista”, mistä se lupasi tiedottaa seuraavalla viikolla. Mitään ei ole vieläkään kuulunut, joten nähtävästi valheet vaativat huolellisempaa järjestelyä. Päivän kokemukset muistuttavat yleispätevistä totuuksista vallasta ja väkivallasta. Holokausti pysäytettiin vuonna 1945 natsien väkivaltaa suuremmalla väkivallalla. Natsit marssivat vuonna 2017, eivätkä pysähdy niin kauan kuin heidän puolellaan on suurempi väkivalta. Siihen vastaaminen ei voi olla mitään muuta kuin fasisminvastaisen väkivaltapotentiaalin kasvattamista. Meille ”ei koskaan enää” tarkoittaa ei koskaan enää. Siihen tarvitaan kuitenkin joukkotyötä, joka on enimmäkseen muuta kuin väkivaltaa – kuuntelua, keskustelua, propagandaa ja järjestäytymistä.

Toissijainenko vihollinen? Poliisi kohotti natsien marssivahvuuden viiteensataan

Natsimarssia vastassa oli reilu seitsemänsadan hengen joukko, jonka järjestäytymisaste ei riittänyt pysäyttämään poliisin ja natsien ”aseveliakselia”. Puutetta ei ollut niinkään määrästä kuin järjestäytymisestä. Erityisesti puutetta oli johtamisessa ja kommunikaatiossa, minkä kohentamisen aloitamme itsestämme. Tärkeintä ja ehdottomasti myönteisintä oli se, että lähes kaikki pyrkivät enemmän tai vähemmän vastustamaan natseja ja siten tulivat rikkoneeksi porvarillisen hyväksyttävyyden ja osin laillisuudenkin rajoja. Olimme etukäteen asettaneet liberalismin taktiselta sijaltaan kolmanneksi, lähinnä ideologiseksi viholliseksi. Liberalismin taistelua jarruttava vaikutus olikin lähinnä ideologinen. Liberalismi on pitkällä aikavälillä heikentänyt fasismin uhkaamien joukkojen järjestäytymistä ja taistelukykyä. Kuitenkin, lauantaina liberaalit eivät ainakaan merkittävästi asettuneet poikkiteloin joukkojen lähtiessä liikkeelle. On siis kaikki edellytykset kasvattaa fasisminvastaista järjestäytymistä, eikä liberalismi pysty sitä estämään, jos toimimme siihen nähden itsenäisesti.

Poliisi saattoi myös erikseen skandinatsit parkkihalliin ja kaupungista ulos

Ylivoimainen enemmistö, monet kymmenet tuhannet tamperelaiset, pysyivät lauantaina puolueettomina. Sillä hetkellä heillä ei ollut painoarvoa, mutta jatkossa heillä tulee olemaan ratkaiseva merkitys. 200 000 ihmisen kaupungissa muutaman sadan hengen lukumääräinen etumatka fasisteihin ei ole kovin suuri eikä nykyisellä järjestäymisasteella kykene kaventamaan fasistien toimintavapautta. Tieto siitä, että suurin osa natsimarssin osallistujista oli Tampereen ulkopuolelta, on huomioitava kotikenttäetuna, mutta se ei yksin auta. Ympäri maata kiertäminen oli jo Italian alkuperäisten fasistien taktiikka, joka toimi ja tuki myös heidän paikallista järjestäytymistään. Fasistit toimivat heidän sanomalleen vastaanottavaisen väestönosan keskuudessa, myös siellä, missä itse elämme ja toimimme. Meidän on kohotettava omaa järjestäytymistämme ja aktiivisuuttamme fasisteja ja lopulta poliisia korkeammaksi ja toimittava pääasiassa fasistien eniten uhkaamien ihmisten parissa, työväenluokkaisimmissa naapurustoissamme.

Emme juurikaan välitä siitä, mitä käräjäoikeus päättää PVL:n laillisuudesta. Kun natsit lauantaina julistivat olevansa ”vallankumouksellisia”, me huusimme tätä valhetta vastaan. Jatkossakin on korostettava fasismin ja myös erityisesti natsien vastavallankumouksellista ja porvarillista luonnetta. Oikeudenkäynnin tähän asti merkittävin ja todennäköisesti sellaiseksi jäävä tulos on se, että PVL on myöntänyt suurimman valheensa ja tunnustanut sen syvimmän totuuden, ettei se pyri kumoamaan kapitalistista yhteiskuntajärjestelmää.

Leppoisaa tunnelmaa vastavallankumouksen leirissä: PVL:n johto ja poliisi juonimassa fasisminvastaisen saartorenkaan murtamista

On pidettävä oletuksena, että PVL jatkaa toimintaansa mahdollisesta kiellosta huolimatta ja pyrkii lisäämään aktiivisuuttaan myös Tampereella. Vaikka PVL antautuisi kiellon edessä, fasismi ei pysähdy siihen. Vaikka PVL tuhoaisi itsensä, tarvitaan joka tapauksessa sen toimintatason ylittävää fasisminvastaista toimintaa. PVL:n paikan suomalaisessa fasismissa tulee täyttämään joko PVL tai muut fasistit, jos asioiden annetaan mennä omalla painollaan. Meillä, luokallamme ja kaikilla sorretuilla ihmisillä on yhdistynyt tarve ja mahdollisuus puuttua käänteentekevästi asioiden kulkuun, jota meillä ei ole varaa katsoa sivusta.

Kutsuimme ennen lauantaita ihmisiä rakentamaan työväenluokan ja sorrettujen joukkojen etujen ympärille yhdistyvää taistelevaa antifasismia. Suurin osa kutsuumme yhtyneistä ei ole aiemmin vastustanut fasismia Tampereen kaduilla. Nyt heillä on arvokasta kokemusta, joka on hyödyksi ensi askeleilla järjestäytymisessä pitkälliseen taisteluun suomalaista fasismia vastaan. Sanoimme, että antifasismi on alusta lähtien konkreettisesti luokkataistelua, joka tekee myös tilaa muulle taistelulle arkista kurjuutta ja lopulta koko porvaristoa ja kapitalistista yhteiskuntajärjestelmää vastaan. Tämän joukkonäkökulman tulemme toteuttamaan joukkotyönä. Määrätietoinen ja pysyvä joukkotyö on tähän asti puuttunut nykyisestä fasisminvastaisesta liikkeestä. Järjestäytymiseen ja jatkuvaan harjoitteluun yhdistyvä joukkotyö avaa kokonaan uudet näköalat taistelulle suomalaista fasismia ja sitä kautta myös itse porvaristoa vastaan. Tarkemmat järjestömuodot selviävät säännöllisen toiminnan kautta.